Sotarikollisesta supersankariksi – Iron Man (2008)

Tony Stark esittelemässä kehittämiään Jericho-ohjuksia Yhdysvaltain armeijalle.

Iron Man -elokuva (2008) esittelee ensimmäisen kerran Marvel Cinematic Universeen Tony Starkin (Robert Downey Jr.), jota voi kuvata monin sanoin. Miljönääri, playboy, nero, sotarikollinen. Monet luonnehdinnoista hän varmasti itsekin allekirjoittaa hymysuin. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä isänsä Howard Starkin menettänyt nuorukainen perii yritysimperiumin, jonka merkittävimmät rahat tulevat asetuotannon piiristä. Innovaatioidensa ansiosta Stark nauttii arvostusta Yhdysvalloissa, mutta ammatin hedelmät tekevät hänestä samalla vihatun ympäri maailmaa.

Kun Stark saa itse kehittämästään ohjuksesta sirpaleen sydämeensä ja jää terroristiorganisaation vangiksi, hänellä on vain vähän vaihtoehtoja. Joko hyväksyä kuoleman vääjäämättömyys tai yrittää paeta yhtälailla vangituksi tulleen Yinsen-nimisen tiedemiehen avustuksella. Jo ensimmäisistä kohtauksista uhkunut narsistinen ja hedonistinen suhtautuminen elämään joutuu koetukselle, kun Tonylle käy yhä selvemmäksi, että hänen vankeutensa on seurausta hänen itse aseillaan kylvämästään kuolemasta.

Iron Man on monella tapaa tyypillinen toimintaelokuva. Tonyn paetessa ei voi olla parkaisematta ääneen, kun vailla mitään räjähdysvaaran pelkoa terroristit tulittavat konetuliaseilla estottomasti huoneeseen, jossa on olevinaan rakenneltu ohjuksia. Myös Yinsen, jota Tony ei edes muista itsekeskeisyydessään tavanneensa aiemmin, on valmis uhraamaan henkensä synnyinseuduilleen tuhoa kylväneen multimiljönäärin puolesta. Amerikkalaiselle sankarille sopivasti suurimpiin uhkiin kuuluu terroristijärjestö, joka selkeästi toimii Lähi-Idässä, vaikka sitä ei suoraan sanotakaan.

Visuaalisesti Iron Man on edelleen hieno leffa. Räjähtelyä toki on enemmän kuin laki sallii ja estetiikan kautta korostetaan hahmojen toimintamahdollisuuksia ja ajattelua on usein vähän liikaakin. Terroristit puljaavat hämärissä vuoristoluolissa samalla kun Stark Industrialin toimitusjohtaja pönöttää valtavissa juhlasaleissa tai kasinoilla. Kun uhka on kovimmillaan, tappelut pitää hoitaa vain katuvalojen kaukaisen hohteen alla. Musiikkikin on valittu tukemaan Tonyn huikentelevaista persoonaa. Kalliista urheiluautoista, mallien kanssa peuhaamisesta ja hintavista viskeistä tykkäävälle hahmolle sopii kuunnella AC/DC:tä ja muita klassisia rokkibändejä.

Tietysti pako terroristien kourista on vasta tarinan alku. Tony joutuu vielä moraalisenkin taistelun kouriin. Hänen on saatava vakuutettua lähimmät työtoverinsa siitä, että firman täytyy vaihtaa toimialaa johonkin yleishyödyllisempään. Tonyn muuttunut ajattelu aiheuttaa epäilyksiä niin apukätenä toimivassa Pepper Pottsissa, joka on ensisijaisesti kiinnostunut Tonyn toimien vaarallisuudesta miehelle itselleen, ja Tonylle kasvatti-isän roolissa olleessa Obediah Stanessa, jota kiinnostaa lähinnä firman tulos eikä asekaupan eettisyys.

Ensimmäisenä Marvel Cinematic Universen merkittävänä elokuvana Iron Man asetti raameja sille, miltä MCU-elokuvien tulee näyttää ja esitteli myös useita myöhemmissä leffoissa esiintyviä hahmoja. Ilmeisimpinä tietysti Iron Man itse, mutta myös Tonylta usein vastuullisempaa käytöstä vaativa Pepper Potts (Gwyneth Paltrow) saa paljon ruutuaikaa. Yksi elokuvan hellyyttävimmistä kohtauksista onkin, kun Pepper joutuu vaihtamaan Tonyn ”sydämen”, arkkireaktorin, joka pitää Tonyn kehoon päätyneen sirpaleen poissa tämän sydämestä.

”You know, I don’t think I’m qualified to do this.” Pepper on ymmärrettävästi hieman hermostunut Tonyn ”sydäntä” vaihtaessaan.

Muita myöhemmissä elokuvissa uudelleen esiintyviä hahmoja ovat Starkin armeijan yhdyshenkilö, Rhodes, jonka näyttelijä kuitenkin vaihtuu jo seuraavassa elokuvassa Terrence Howardista Don Cheadleen. Ensimmäistä kertaa valkokankaalla esiintyy myös S.H.I.E.L.D.-organisaation Phil Coulson (Clark Clegg), jonka hahmo on aiemmin kronologiassa tavattu jo Captain Marvel -elokuvassa (2019). Elokuvan lopputekstien jälkeisessä videoklipissä nähdään myös Nick Fury (Samuel L. Jackson), joka lähestyy Tonya kertoakseen, että muitakin supersankareita on ja heidän kannattaisi ehkä jutella. Tästä juttu sitten voikin jatkua myöhemmissä elokuvissa.

Toki elokuvassa nähdään myös Harold ”Happy” Hogan (John Favreau), mutta hänellä ei ole vielä sen suurempaa virkaa kuin ajaa Tony Starkin autoa, myöhempien elokuvien lämmin persoona loistaa lähinnä poissaolollaan. Mielenkiintoista kyllä, Favreau on kahden ensimmäisen Iron Man -elokuvan ohjaaja, vaikka myöhemmin hänen nimeään näkee Marvelin elokuvissa lähinnä juurikin Happyn roolissa. MCU-ohjaajille elokuvissaan näyttely ei ole kuitenkaan aivan poikkeuksellista: Thor: Ragnarökin ohjaaja Taika Waititi näyttelee myös sivuroolissa (joskin CGI-animoituna tunnistamattomaksi) mainitussa filmissään.

Iron Man (2008)
2 h 6 min
Ohjaaja: John Favreau
Käsikirjoittajat: Mark Fergus, Hawk Ostby, Art Marcum, Matt Holloway, Stan Lee (sarjakuvat), Don Heck (sarjakuvat), Larry Lieber (sarjakuvat), Jack Kirby (sarjakuvat)

Kuvat: elokuvan kuvat kuvankaappauksia Disney+-palvelusta, editointi/leikkaus kirjoittajan

Yksi vastaus artikkeliiin “Sotarikollisesta supersankariksi – Iron Man (2008)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s