Kuinka paljon hiljaisesta huomaamattomasta murhasta?

Hiljainen huomaaton murha on Lena Kaaberbølin ja Agnete Friisin Nina Borg -sarjan toinen osa. Se jatkuu samojen teemojen ympärillä kuin sarjan esikoinen, Poika matkalaukussa -romaani. Taaskin pyöritään ihmiskaupan ja vapaaehtoisen paremman elämän etsimisen ristiaallokossa.

Unkarilaisen kylän liepeiltä hylätystä sairaalasta löytävät kaksi romanipoikaa jotakin paljon vaarallisempaa kuin etsimänsä aseet tai lääkkeet. Antaakseen perheelleen mahdollisuuden parempaan elämään toinen lähtee Tanskaan myyntimatkalle. Edellisestä teoksesta tuttu sairaanhoitaja Nina Borg yrittää puolestaan auttaa Tanskaan tulleita romaneita, joista monet ovat sairastuneet huolestuttavasti.

Poika matkalaukussa -teoksessa esitelty Ninan perhe jatkaa eloaan rikosmysteerin ohessa. Nina on pyhästi luvannut, ettei hän sotkeudu enää pakolaisia lain harmaalla alueella auttavan Verkoston tekemisiin hänen aviomiehensä Mortenin työmatkojen aikana. Ihmisten auttaminen on kuitenkin Ninan verissä eikä hän osaa pysytellä sotkusta tarpeeksi kaukana ja pian hänen osallisuutensa alkaa uhkaamaan jo hänen lapsiaankin.

Unkarista lähteneen nuoren miehen perään lähetetään paikallisen rikollispomon toimesta velanperintään pojan veli, Sandor, joka on yrittänyt koko elämänsä häivyttää oman romanitaustansa näkyvistä. Sandor muistuttaa edellisen teoksen Sigitaa sikäli, että hänkin on kadottanut – vaikkakin hyvin toisenlaisesta syystä – perheenjäsenensä ja on valmis tekemään kaiken saadakseen tämän turvallisesti kotiin. Sandorin näkökulmaan keskittyvässä kerronnassa käydään läpi niin Unkarin oikeistolaista liikehdintää kuin romanien kohtaamaa kaltoinkohtelua.

Teoksen muita kertojia Sandorin ja Ninan ohella ovat eläköitynyt rakennusvalvoja Jørgen Schou-Larsen ja Tanskan suojelupoliisin ylikonstaapeli Søren Kirkegård. Schou-Larsenin maailmassa huolenaiheet ovat kovin kaukana pakolaisista tai humanitäärisestä työstä. Eniten häntä huolestuttaa parikymmentä vuotta nuoremman Helle-vaimon pärjääminen taloudellisesti sitten, kun hänestä itsestään aika jättää. Harmistus kohdistuu myös rakenteilla olevaan moskeijaan, sillä sen tornit näkyvät Schou-Larsenin puutarhaan asti.

Søren puolestaan on hyvinkin kiinni Ninan ja Sandorin maailmassa. Hänelle työnsä puolesta moskeijan rakennustyömaa kuvastaa terrorin uhkaa Kööpenhaminaan saapuvan huippukokouksen kynnyksellä. Yhteistyössä Unkarin turvallisuuspalvelun kanssa hän yrittää selvittää Sandorin olinpaikkaa, sillä tämän epäillään surffailleen asesivustoilla ja olevan matkalla Tanskaan. Teoksen edetessä edes Tanskan suojelupoliisin pikkupomolle ei ole aina varmaa, onko joku uhri vai ei – joko lainsäädännön silmissä tai eettisestä näkökulmasta.

Ehkä juurikin yhteiskunnallisen sävynsä takia ja siksi, ettei romanien historia Ukrainassa ole minulle tuttua, Sandoriin keskittyvät osiot olivat kirjassa kiinnostavimpia. Vaikka Ninan ympärille suurin osa tapahtumista kietoutuukin, hänen avio-ongelmansa ja vaikeutensa saavuttaa keskusteluyhteyttä teini-ikäiseen tyttäreensä eivät vakuuta – siitä huolimatta, että Nina oli Poika matkalaukussa -kirjan kiehtovimpia hahmoja. Aiempi pakkomielteinen tapa yrittää aikatietoisuuden kautta hallita elämää näkyy yhä: Ninan osioissa kellonaikoja esiintyy useimmin. Kuitenkin tuntuu, että pahimmat ahdistusoireet ovat kadonneet ja vieläpä vailla selitystä. Nina käyttäytyy edelleen hyvin paljon samoin kuin aiemminkin.

Myöskään teoksen pahiksiin ei tällä kertaa luodata aivan yhtä syvästi kuin aiemmassa romaanissa. Sille on ehkä juonelliset syynsä. Hiljainen huomaamaton murha ei keskity siihen, miksi kirjan rikolliset tekevät mitä tekevät vaan millaiset seuraukset heidän teoillaan voi olla. Lähestymistapa on sinänsä käypä, mutta pidin huomattavasti enemmän edellisen teoksen tavasta antaa myös pahantekijöille ääni.

Kaaberbølin ja Friisin tarkoituksena lienee olla kuvata, kuinka pahuudella on välillä hyvin arkiset kasvot. Teoksen rikolliskaartiin kuuluukin myös aivan keskiluokkaisia tanskalaisia, joiden motiiveina on muukalaisviha tai yksinkertaisesti vain raha. Nina Borg -sarjan maailma laajenee Hiljaisessa huomaamattomassa murhassa uusiin aiheisiin, kuten kansainvälisen terrorismin uhkaan, mutta ajankohtaisuudestaan huolimatta toinen osa ei aivan yllä sarjan esikoisen tasolle.

Lena Kaaberbøl & Agnete Friis: Hiljainen huomaamaton murha
450 s., kovakantinen
Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2014
suomentanut: Aino Ahonen
tanskankielinen alkuteos: Et stille umærkeligt drab (2010)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s