10+ elokuvaa naisten välisestä rakkaudesta

Jo pitkälle venähtäneen Pride-kuukauden kunniaksi esittelyssä joukko enemmän tai vähemmän katsomisen arvoisia naisrakkauselokuvia. Elokuvien yhteinen tekijä on se, että niissä on kaksi keskenään romanttisissa tai seksuaalisissa merkeissä vuorovaikuttavaa naista.

Leffat on järjestetty julkaisuajankohdan mukaan uusimmasta vanhimpaan.

Portrait of a Lady on Fire (2019)

Blogissa aiemminkin käsittelyssä ollut elokuva on taiteellisuudessaan ja rauhallisessa etenemisessään suorastaan unenomainen katselukokemus. 1700-luvun Ranskaan sijoittuvaa draamaelokuvaa voi hyvällä omalla tunnolla kutsua naisrakkausfilmiksi.

Tuomio: Muotokuvamallina oleminen alkaa vaikuttaa hyvältä ammatinvalinnalta.

Portrait of a Lady on Fire / Portrait de la jeune fille en feu (2019)
2 h 2 min
Ohjaus: Céline Sciamma
Käsikirjoitus: Céline Sciamma

The Glass Room (2019)

Talon ikkunat ja niiden näkymä ovat elokuvassa usein läsnä, myös esteenä hahmojen välillä. Ikkunasta katsoja ei osallistu sen toisella puolella tapahtuvaan.

Lieselin ja Hanan elinikäisen ihmissuhteen tarina solmiutuu yhteen 1930-luvulla rakennetun arkkitehtuurisen merkkiteoksen, Hanan ja tämän aviomiehen ensimmäisen kodin, historian kanssa. Elokuvassa onkin erittäin herkullista – ja paikoin ahdistavaa – seurata, miten henkilöhahmojen koko aikuisiäin historia avataan valkokankaalle. Mikä on lopulta merkityksellistä menneessä ja mikä tulevaisuudessa? Tsekinkielisen dubbauksen lisäksi olemassa myös englanninkielinen ääniraita, josta minä en tiedä hölkäsenpöläystä.

Tuomio: Hahmojen välisen jännitteen muista pitkään, tarinaa ei niinkään.

The Affair / The Glassroom (2019)
1 h 44 min
Ohjaus: Julius Sevcik
Käsikirjoitus: Simon Mawer (kirja), Andrew Shaw

Elisa & Marcela (2019)

Sisätiloista löytyy Marcelalle ja Elisalle usein turvallinen suvantohetki, kun yhteisö ei hyväksy erilaisuutta.

Espanjassa vihittiin ensimmäinen samansukupuolinen pariskunta vuonna 1901, kun suojatakseen itseään ja naisystäväänsä miehen identiteetin itselleen ottanut Elisa Sanches Loriga avioitui Marcela Garcia Ibeasin kanssa. Heidän mukaansa nimetty elokuva esittää naisten vaiheet unohtamatta katolisen kirkon vaikutuspiiriin kuulunutta nuoruuden kotikylän ilmapiirin kuvaamista tai samansukupuolisten parien historian saatossa yleisemminkin kohdannutta väkivaltaa. Välillä saadaan hengähtää suljettujen ovien takana.

Tuomio: Sushi näyttää erilaiselta tämän myötä. Mikä niissä merenelävissä oikein viehättää?

Elisa & Marcela / Elisa y Marcela (2019)
1 h 58 min
Ohjaus: Isabel Coixet
Kärikirjoitus: Isabel Coixet, Narciso de Gabriel (essee)

Tell It to the Bees (2018)

1950-luvun brittiläisen maalaiskylän uusi naislääkäri Lydia tutustuu nuoren potilaansa yksinhuoltajaäitiin Jeaniin, jolla on vaikeuksia selvitä asumiskuluistaan tehdastyöläisen palkalla avioliittonsa päätyttyä. Sisäänpäin kääntyneen 10-vuotiaan Charlien ystävystyessä Lydian kanssa mehiläisten hoidon kautta, tohtori päättää pyytää heitä muuttamaan luokseen. Naiset joutuvat selvittelemään omia tuntemuksiaan toisiaan kohtaan ja kohtaamaan aikakauden asenteiden realiteetit.

Tuomio: Naisrakkausfilmiksi optimistinen tarina. Romance Ensues!

Tell It to the Bees (2018)
1 h 48 min
Ohjaus: Annabel Jenkins
Käsikirjoitus: Henrietta Ashworth, Jessica Ashworth, Fiona Shaw (romaani)

The Favourite (2018)

Sairaalloista kuningatar Annea (1665-1714) seuraava pukudraama on kiehtova kuvaus kolmen naisen välisestä valtakamppailusta ja mustasukkaisuudesta, josta pääosanäyttelijä Olivia Colman sai ansaitusti jopa parhaan naispääosan Oscar-pystin. Laajempaa arvostelua saatavilla täällä.

Tuomio: Yksi parhaista näkemistäni ”skenen” elokuvista. Bravissimo!

The Favourite (2018)
1 h 59 min
Ohjaus: Yorgos Lanthimos
Käsikirjoitus: Deborah Davis, Tony McNamara

Colette (2018)

Merkittävä osa elokuvasta keskittyy Coletten kirjailijauran alkuun.

Elämänkerrallinen elokuva ranskalaiskirjailija Sidonie-Gabrielle Colettesta (1873-1954) on melko tyypillinen nykynaisrakkauselokuva, ihan kivan näköinen muttei mikään suuri elokuvataiteen merkkiteos. Ranskalaista kertomakirjallista kerrontaa rankalla kädellä liberalisoineen ja omana aikanaan avoimesti biseksuaalin Coletten yksityiselämään keskittyvä tarina on kuitenkin itsessään kiinnostava, joten leffa maistuu kyllä, jos lgbt+-historia edellisiltä vuosisadoilta kuuluu kiinnostuksen kohteisiin.

Tuomio: Tavanomainen Keira Knightley -bio-pic. Oli se plussaa tai miinusta.

Colette (2018)
1 h 51 min
Ohjaus: Wash Westmoreland
Käsikirjoitus: Wash Westmoreland, Richard Glatzer, Rebecca D. Lenkiewich

Battle of the Sexes (2017)

Emma Stonen Billie Jean King ja Steve Carellin Bobby Rings poseeramassa.

Battle of the Sexes kertoo legendaariseksi muodostuneesta tennisottelusta Billie Jean Kingin ja misogynistisen ex-miesten sarjan mestarin Bobby Ringsin välillä. Emma Stonen näyttelemä King myllyttää sekä urheilun konventioita että 1970-luvun stereotypioita tässä komedisessa kuvauksessa siitä, miten naisten tennis alkoi vihdoin saada pelaajien toivomaa arvostusta. Urheilun vallankumouksen ohella King joutuu vastakkain seksuaali-identiteettinsä kanssa.

Tuomio: Ei turhan tekninen katseltava, jos laji itsessään ei herätä ymmärrystä.

Battle of the Sexes (2017)
2 h 1 min
Ohjaus: Valerie Faris, Jonathan Dayton
Käsikirjoitus: Simon Beaufoy

Atomic Blonde (2017)

Pyhät pyssyt, naisia rakasteleva naistoimintasankari! Lainatakseni itseäni, Berliinin muurin murtumisen kynnykselle sijoittuva Atomic Blonde on agenttijännäri, jossa salaperäistä vakoojien henkilöllisyydet paljastavaa listaa jahtaavat niin MI6 kuin KGB:kin. Vaikka rähinäleffoja on tehty maailman sivu, harvemmin niissä naisten kanssa ilman turhia romanttisia sotkuja sängyssä rymyävät toiset naiset. Elokuvaa on sivuttu myös laajemmin täällä.

Tuomio: Kova kuin Charlize Theronin oikea koukku.

Atomic Blonde (2017)
1 h 55 min
Ohjaus: David Leitch
Käsikirjoitus: Kurt Jonstad, Anthony Jonston (The Coldest City -sarjakuva), Sam Hart (The Coldest City -sarjakuva)

The Duke of Burgundy (2014)

Evelyn ja Cynthia kamppailevat seksielämän kaavamaisuuden ja pahimmillaan omat halut ja tarpeet täysin ohittavan toisen miellyttämiseen kanssa. The Duke of Burgundy on jopa itseanalyyttinen kuvaus siitä, miten kahden ihmisen alistamisen tai alistumisen tarve suhteessa saadaan kohtaamaan – jos saadaan.

Tuomio: Poikkeavuudessaan piristävää katsottavaa, naisten välisiä BDSM-suhteita ei kovin usein erityisen terveesti tai kypsästi elokuvissa käsitellä.

The Duke of Burgundy (2014)
1 h 42 min
Ohjaus: Peter Strickland
Käsikirjoitus: Peter Strickland

Blue Is the Warmest Colour (2013)

Adèle ihmettelemässä Emmaa – joka luonnollisesti on aivan toisenlainen kuin kukaan Adèlen aiemmin tapaama.

Jonkinlaisen kulttiklassikon asemaan oman elämänsä taidelukiolaisten keskuudessa ilmestyessään päässyt ranskankielinen draama on kahteen näytökseen jaettu elokuvateos kahdesta nuoresta pariisittaresta, elokuvan kertojana toimivasta sovinnaisesta Adèlesta ja taiteilija Emmasta. Pakollisten punaviinin ja kovin salailemattomasti esitetyn seksin lisäksi elokuvaan mahtuu myös nuoruuden murheita, kuten paineita ympäristön hyväksynnästä ja pohdintoja uskollisuudesta.

Tuomio: Nähtävä vähintään kerran, sitten muistettava että elämässä oli muitakin elokuvia. Jotka saattavat olla parempia.

Blue Is the Warmest Colour / La Vie d’Adèle – Chapitres 1 & 2 (2013)
2 h 59 min
Ohjaus: Abdellatif Kechiche
Käsikirjoitus: Abdellatif Kechiche, Ghalia Lacroix, Julie Maron (sarjakuva)

But I’m a Cheerleader (1999)

Toimivaan eheytymishoitoon kuuluvat niin sukupuolitetut asusteet kuin aktiviteetitkin leirin vetäjien mielestä.

Kaikkien tyttörakkausleffojen ei tarvitse olla pelkkää murhetta! Luultavasti tunnetuimmassa ns. lesbokomediassa But I’m a Cheerleader nuori Megan passitetaan eheytysleirille vanhempien epäillessä hänen olevan liian vähän kiinnostunut pojista. Vaikka kaikki elementit eivät ehkä ole ikääntyneet erityisen hyvin, leffassa on omat hauskat hetkensä – ja nuoret Natasha Lyonne (mm. Orange Is the New Black) ja Clea DuVall (mm. The Faculty (1998)).

Tuomio: Toimii oivallisesti aivot narikkaan -komediana ilman Luokkakokous-tason myötähäpeää.

But I’m a Cheerleader (1999)
1 h 25 min
Ohjaus: Jamie Babbit
Käsikirjoitus: Jamie Babbit, Brian Peterson

Gia (1998)

Gia kertoo huippumalli Gia Carangin (1960-1986) traagillisen elämänkerran. Kuuluisuuden paineet ja välillä loppumattomalta tuntuva elämänilo räjähtävät silmille huumeriippuvuutena ja epätasapainoisena käytöksenä. Välillä löytyy hyvää ja kaunista meikkitaiteilija Lindan (Elizabeth Mitchell! Mm. Lost -tv-sarja) kanssa, mutta siitä tuntuu olevan tavattoman vaikea pitää kiinni. Angelina Jolien esittämän Gian tarina on sekä koskettava että aika ajoin häiritsevän rappioromanttinen.

Tuomio: Ei välttämättä mikään hyvän mielen elokuva. Tarvitseeko kaiken olla?

Gia (1998)
2 h
Ohjaus: Michael Cristofer
Käsikirjoitus: Michael Cristofer, Jay McInerney

Kuvat:
Otsikkokuva: itse ottama; The Glass Room: oma kuvankaappaus elokuvasta; muutoin TMDB.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s