Kahvinkeiton rautainen ammattilainen – Agent Carter, kaudet 1-2

Sodan jälkeen Peggyn päätehtävät agenttina koostuvat lähinnä kahvinkeitosta ja paperihommista.

Agent Carter -toimintasarja (2015-2016) jatkaa brittiläisen agentti Carterin tarinaa noin vuoden päästä siitä, kun Kapteeni Amerikka eli Steve Rogers on kadonnut taistellessaan Red Skullia vastaan 1945. Peggy Carter on sodan päätyttyä jatkanut työskentelyä amerikkalaisille, nyt S.S.R.:n eli Strategisen tiedereservin riveissä. Sarjan kaksi tuotantokautta ovat pääasiallisesti kaksi erillistä tarinaa.

Ensimmäisellä kaudella Peggyn täytyy puhdistaa rikkaan playboy-keksijä Howard Starkin maine. Starkilla ja Peggyllä on yhteistä historiaa jo toisesta maailmansodasta: molemmat olivat mm. yhdessä viemässä ilman virallista lupaa Rogersia pelastamaan ystäväänsä ”Bucky” Barnesia Saksan rintamalinjojen sydämeen. Starkin kartanon holviin on murtauduttu ja hän tarvitsee Peggyn apua keksintöjensä takaisinsaamiseksi. Samaan aikaan hän itse joutuu pakenemaan virkavaltaa syytettynä aseiden myymisestä vääriin käsiin.

S.S.R.:n toimistolla Peggy on näkymätön eikä hänelle anneta mitään järkevää tekemistä, kuten hänen mieskollegoilleen. Vaikka tilanne myös turhauttaa häntä – ja katsojaa – se antaa hänelle ainutlaatuisen tilaisuuden urkkia tietoa, jota hänen ei välttämättä kuuluisi saada. Starkin kadonneista aseista tuntuu olevan kiinnostunut myös salaperäinen Leviathan, jonka tarkoitusta Peggy ja Howardin hänelle apulaiseksi osoittama hovimiehensä Edwin Jarvis alkavat selvittämään.

Kuva Marvel One-shot: Peggy Carter -lyhytelokuvasta (2013), josta sarja on ottanut inspiraatiota.

Samaan aikaan taustalla pyörii Peggyn henkilökohtainen tunteidenselvittely. Steven katoamisesta on noin vuosi, mutta se vaikuttaa olevan keskeinen asia, mihin Peggyn syyllisyydentunto on kiinnittynyt. Itse en ensialkuun ollut kovin ilahtunut Peggy Carterin ja Steven rakkauskuviosta – etenkään myöhempien elokuvien tapahtumien perusteella – mutta tajuttuani, että katoamisesta on vielä noin vähän aikaa, Steven nimen pudottelu Agent Carterissa alkoi vaikuttaa ymmärrettävältä.

Ensimmäisellä kaudella päästään myös kenttätyöhönkin ja jopa Howard saa puhdistaa sydäntään Steven menetyksestä, vaikka tuntuukin vähän epäuskottavalta, että juuri Kapteeni Amerikan katoaminen olisi ollut niin monen henkilöhahmon sotamuistojen kulminoituma. Steve kuitenkin liittyy ”postuumisti” yllättävilläkin tavoilla myös itse agenttitouhuiluun ja kadonneisiin aseisiin, joten katsoessa hänen nimensä ei tunnu pelkästään heitellyltä kiinnekohdalta, jolla yritellään lämmitellä elokuvien faneja pakonomaisesti oheissarjojen pariin.

Toisella kaudella Steve-maniasta päästään ja Peggylle esitellään useitakin mahdollisia uusia romanttisia vaihtoehtoja. Tällä kertaa toiminta keskittyy Los Angelesiin, jossa tapahtunutta erikoista henkirikosta Peggy lähtee tutkimaan S.S.R.:n uuden sivutoimiston tueksi. Pian sotkussa ovat mukana niin salainen poliittinen hyvä veli -verkosto, kahdesti Oscar-ehdokkaana ollut näyttelijätär Whitney Frost ja edellisellä kaudella tutuksi tullut neuvostoliittolainen naisagentti.

Sarjan vakiokasvoihin kuuluu Rautamiehen eli Tony Starkin playboy-miljönääri-isä Howard Stark.

Sarjan toistuviin elementteihin toistuu niin miehisen toimintakulttuurin naisiin kohdistuva väheksyntä kuin seksuaalinen kaksinaismoralismikin. Captain America: The First Avenger -elokuvassa Peggy tuskin ehtii olemaan samassa huoneessa kahdestaan Steven kanssa, mutta silti hän saa toistuvasti kokea piikittelyä kollegoiltaan, miten hänet on otettu säälistä töihin S.S.R.:ään ja miten hänen ainoa meriittinsä on heilastelu Kapteeni Amerikan kanssa. Howard Starkin seksikartanot ja jatkuva naisten kihlaus lyhyiden seksisuhteiden toivossa puolestaan ovat sarjan huumorin rehevimpiä kasvustoja. Kääntöpuolet kuvastavat tapahtuma-aikaa, mutta välillä käyvät myös melko raskaiksi seurata.

Sarja kuitenkin tarttuu hyvin siihen kokemukseen, mikä naisilla useimmiten oli työmarkkinoilla, kun miestyövoima palasi suurin joukoin takaisin toisen maailmansodan vallihaudoista ja naiset työnnettiin takaisin sihteerin virkoihin. Vaikka katselukokemus helposti jääkin MCU:sta erilliseksi, Peggyn ja Jarviksen keskinäistä kuivaa huulenheittoa kuuntelee erittäin mielellään.

MCU:ssa ei kuitenkaan ole turhan paljon keskeisiä naishahmoja, joten sarjan jättäminen tarinallisesti kesken toisen tuotantokauden jälkeen ABC:n päätöksestä olla tilaamatta sarjaa enemmän vaikuttaa vähän harkitsemattomalta. Black Widow -elokuva ja Captain Marvel -elokuvan jatko-osa ovat toki tulossa, mutta Peggy Carter jää herkästi vain Steve Rogersin juonen sivuraiteeksi ja Agent Carter -sarja helposti ohitettavaksi aikakausdraamamausteeksi MCU:n kokonaisuuden kannalta.

Mutta nimenomaan MCU:n kannalta. Jos sarjaa katselee erillisenä entiteettinä, se kantaa itsensä hyvin. Se tarjoaa perusteellisen taustatarinan S.H.I.E.L.D.:in ensimmäiselle johtajalle, agentti Peggy Carterille, kuten Iron Man 3 -elokuvan yhteydessä julkaistussa Marvel One-shot -lyhytelokuvassa (2013) paljastetaan Peggyn tulevaisuudesta. Lyhytelokuva ei sitoudu sarjaan mitenkään järkevästi: siinäkin sodasta on vasta kulunut vuosi ja Agent Carter -sarjan tapahtumat varmaankin vievät pidempään – mutta lyhäri onkin sarjan inspiraatio eikä toisinpäin vaikka kronologisesti ne menevät vähän hassusti päällekkäin. Se myös selittää, miksi lyhärissäkin Peggy pyörittelee käsissään kenenkäs muunkaan kuin Steve Rogersin kuvaa.

Agent Carter
43 min/jakso, 18 jaksoa – yhteensä 12 h 35 min
Sarjan luojat: Christopher Markus, Stephen McFeely

Kuvat: kuvankaappaukset Disney+-palvelusta, editointi/leikkaus kirjoittajan

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s