Stieg Larsson – Pilvilinna joka romahti

Millennium-sarjassa aiemmin ilmestyneet: Miehet jotka vihaavat naisia ja Tyttö joka leikki tulella.

Stieg Larsson ehti ennen kuolemaansa saattaa loppuun kolme Millennium-käsikirjoitusta. Vaikka sarjasta oli tarkoitus tulla kymmenosainen ja David Lagercrantz on taiteillut siihen joitain jatko-osia, yleisesti sarjasta puhutaan trilogiana. Pilvilinna joka romahti on täten alkuperäisen sarjan lopettava teos.

Tarina jatkuu saumattomasti siitä, mihin se jäi Tyttö joka leikkii tulella -romaanin lopussa. Lisbeth Salander on mennyt venäläisloikkari Zalatšenkon perässä entiselle maatilalle Gossabergaan. Toimittaja Mikael Blomkvist on saanut selville, miten Lisbeth liittyy rikolliseen toimintaan sekaantuneeseen Zalaan. Ja miten koko vyyhti kietoutuu Lisbethin rikkinäisen lapsuuden ja huoltajuudenalaiseksi julistamisen kanssa yhteen.

Zalatšenko ja Lisbeth viedään yhteenoton tuloksena kiireen vilkkaa sairaalaan. Heidän taistellessaan selviytymisestään vaikeiden vammojensa takia teho-osastolla, Mikael törmää viitteisiin, että Ruotsin turvallisuuspoliisin sisällä on salainen toimintaryhmä. Toimintaryhmä on vastuussa sekä Lisbethin sulkemisesta psykiatriselle osastolle lapsena että Lisbethin äidin kokemien pahoinpitelyjen piilottamisesta.

Pian tapahtumiin ja niiden tutkimiseen on sotkeentuneena liivikerho Sjävelsjö MC, Tukholman poliisi, syyttäjänvirasto, pääministeri ja tietenkin Millenniumin toimitus. Mikael huomaa olevansa vakoilutoimien kohteena. Turvallisuuspoliisi havaitsee Lisbeth Salanderin entisen työnantajan, Dragan Armanskin luotsaaman Milton Securityn, vakoilevan turvallisuuspoliisin laitonta vakoilua tekeviä viranomaisia. Soppa muuttuu sivu sivulta monitahoisemmaksi ja kaikki käänteet eivät tunnu avautuvan kovin nopeasti.

Kirja on vielä pidempi kuin aiemmat Larssonin teokset. Jos kirjailijan pedantista tyylistä pitää, sitä tuskin voi pitää huonona. Kuitenkin Pilvilinna joka romahti tuntuu lähtevän käyntiin vasta ensimmäisen puoliskonsa jälkeen.

Henkilöhahmoja on yhä enemmän, sivujuonteita ja historioita yhä runsaammin. Teosten lukemisella peräkkäin on se selkeä etu, että juonenkäänteet kyllä jäävät mieleen. Kuitenkin tapahtumien ajallisen läheisyyden takia välillä on vaikea muistaa, mitkä asiat tapahtuivat trilogian toisen ja mitkä kolmannen osan puolella.

Lisbethin kannalta teos on tylsempi kuin aiemmat. Suurimman osan teoksesta hän toipuu vammoistaan sairaalassa tai on kiinniotettuna ennen oikeudenkäyntiä. Joten mitään erikoisen pitkiä stunttiosioita ei viimeisessä osassa pääse lukemaan. Tarinan loppupuolella asiaa vähän hyvitellään, mutta pääasiallisesti jännittävimmät seikkailut sairaalavuoteen ulkopuolella on Mikaelilla ja muilla tukijoukoilla.

Kolmen teoksen kokonaisuuden Pilvilinna joka romahti päättää napakasti ja tuntuu vaikealta kuvitella, miten Larsson itsekään olisi tästä vielä jatkanut eteenpäin – saati sitten myöhemmin tehtävään vihkiytynyt Lagercrantz.

Stieg Larsson: Pilvilinna joka romahti
782 s., pehmeäkantinen
WSOY, 2010
Suomentanut: Marja Kyrö
Alkuteos: Luftslottet som sprängdes

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s