Stieg Larsson – Tyttö joka leikki tulella

Tyttö joka leikki tulella on Millennium-trilogian toinen osa, ensimmäisen osan arvostelu täällä.

Mikael Blomkvist on jälleen mehevän uutisjutun äärellä. Ruotsin talousmaailmaa järisyttäneestä kirjasta ja Wennerstroem-yhtymän päämiehen murskanneista journalistista paljastusjutuista on kulunut reilun vuoden verran. Aikakauslehti Millennium on nosteessa ja saanut kiinnostavan uuden skuupin Dag Svenssonilta.

Svensson ja hänen avopuolisonsa Mia Bergman tutkivat seksikauppaa Ruotsissa. Bergmanin keskittyessä väitöskirjansa puitteissa enemmän uhreihin ja siihen, miten yhteiskunta mahdollistaa heidän riistämisensä, Bergman on keskittynyt kaapimaan kokoon pitkän listan ruotsalaisia päättäjiä, virkamiehiä ja muita merkkihenkilöitä, jotka ovat joko ostaneet seksiä ihmiskaupan uhreilta tai olleet jopa mukana pyörittämässä rinkiä. Jutun tulenarka luonne paljastuu pian, kun pariskunta murhataan kotiinsa.

Edellisen teoksen lopussa kolme miljardia kruunua kavaltanut Lisbeth Salander palaa Tuhkolmaan matkusteltuaan ulkomailla. Hän on ostanut uuden asunnon hienostoalueelta keskustasta, mutta lukuunottamatta vanhaa ystäväänsä Mimmiä, jonka kanssa hänellä on friends with benefits -suhde, hän ei oikein tiedä, miksi enää edes viihtyisi kaupungissa. Mikaelin kanssa välit ovat poikki syystä, joka on miehelle täysin epäselvä.

Asianajaja Bjurman löytyy myös kuolleena ja pian paljastuu, että kyseessä on kolmen murhan sarja ja Lisbethin sormenjäljet ovat murha-aseessa. Svenssonin kanssa ystävystynyt Mikael on poissa tolaltaan, muttei suostu uskomaan, että hänen ystävänsä olisi asialla.

Yhdessä Millenniumin toimituksen kanssa Mikael yrittää löytää vaihtoehtoisen tekijän, kun taas poliisi vakuuttuneena Lisbethin syyllisyydestä yrittää jäljittää naista, josta paljastuu koko ajan vain hämmentävämpiä ristiriitoja. Asiantuntijat hänen nuoruudestaan kuvailevat arvaamattoman väkivaltaista peruskoulusta valmistumatonta nuorta naista, joka harjoittaneen prostituutiota ja hengaa satanistien kanssa. Toisaalta Mikael Blomkvist, Mimmi ja Lisbethin entinen työnantaja Dragan Armanski antavat rikostutkijoille kuvan äärimmäisen älykkäästä, voimakkaan moraalisesta henkilöstä.

Hiljalleen käy ilmi, että kyseessä on yhteiskunnan rakenteita ravisuttava vyyhti, johon Lisbeth on tahtomattaan ollut kietoutuneena lapsuudestaan asti.

Vihdoin päästään sen ytimeen, miksi Lisbeth vihaa miehiä ja miten institutinaalista naisten kaltoinkohtelua kansankotina kuvatussa Ruotsissa esiintyy. Vaikka Stieg Larssonin leimallinen kirjoitustyyli luetteleekin kaiken, mitä kukin sivuhenkilöistäkin tekee heräämisensä ja nukkumaanmenonsa välillä – perehtyen aina aamupalaleipien täytteisiin asti – se myös tekee kirjasta elokuvamaisen kokemuksen.

Tyttö joka leikki tulella on huomattavasti puhuttelevampi kuin edeltäjänsä ja myös vähemmän itsenäinen teos: langanpäitä on paljon ja kaikkia mysteerejä ei ratkaista kuin vasta jatko-osan puolella.

Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
691 s., pehmeäkantinen
WSOY, 2011 (24. painos)
Suomentanut: Marja Kyrö
Alkuteos: Flickan som lekte med elden (2006)

Yksi vastaus artikkeliiin “Stieg Larsson – Tyttö joka leikki tulella

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s