Elokuva: Ben-Hur (1959)

Ben-Hur perustuu Lee Wallacen 1880 julkaistuun romaaniin Ben-Hur – kertomus Kristuksen ajoilta. Vuoden 1959 elokuvasta nimen loppuosa on pudotettu pois toisin kuin vuoden 1925 vähemmän tunnetussa filmatisoinnissa. Yli 3,5 tuntia kestävä elokuva nappasi aikanaan 11 Oscar-pystiä – eikä syyttä.

Tarinan keskiössä on Jerusalemissa asuva Judah Ben-Hur, juutalainen prinssi ja kauppias. Hänen lapsuudenystävänsä Messala palaa Roomasta ja pian miehet huomaavat, ettei heillä ole muuta yhteistä kuin lämpimät lapsuusmuistot. Messala toivoo Judahilta apua tunnistaakseen Rooman valtaan tyytymättömät juutalaiset, jotta kukistettu kansa ei niskuroisi valloittajaa vastaan. Judah taas toivoo, että hänen kansallaan olisi muunkinlaisia tulevaisuudennäkymiä. He eroavat molemmat tahoilleen pettyneinä.

Messala (Stephen Boyd, oik.) ja Judah (Charles Heston).

Charles Hestonin esittämä Judah on sen verran raamikas Stephen Boydin Messalaan nähden, että hänellä ei tuntuisi olevan ongelmaa nitistää roomalaistunutta tribuunia. Hän saakin pian aihetta toivoa toimineensa toisin, kun hänen sisarensa pudottaa vahingossa tiiliä heidän talonsa katolta. Uuden Juudean kuvernöörin hevonen pillastuu ja kuvernööri melkein heittää henkensä. Perhe vangitaan ja Judah lähetetään kaleeriorjaksi. Messala ei auta vanhaa ystäväänsä.

Elokuvassa on myös vähemmän esitetty toinen päähenkilö: nasaretilainen puusepän poika, myöhemmin nuori rabbi. Jeesuksen ja Judahin polut risteävät muutaman kerran, mutta kohtaavat syvemmin vasta elokuvan loppupuolella.

Monien sattumusten – ja upean näköisen meritaistelukohtauksen – kautta Judah pääsee vihdoin palaamaan Juudeaan. Mutta millainen paikka se hänelle onkaan! Rakas kotitalo on rapistunut ja sisaren ja äidin kohtalosta ei ole tietoa. Asemansa kohottua Roomassa hänellä on vapaus tavata Messala jälleen ja vaatia tältä selvitystä.

Ben-Hurin romanttinen kiintopiste, Esther, tuo tiedon perheenjäsenten kuolemasta ja Judahille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ajaa kilpaa Messalan kanssa. Areenalla kaikki on sallittu, hänelle ajurin paikkaa tarjoava sheikki Ilderim muistuttaa.

Ben-Hurin vaunukohtaus on yksi värielokuvan historian tunnetuimpia kilpa-ajokohtauksia. Eikä syyttä. Vaikka kohtaus kestää vain 9 minuuttia elokuvan kokonaispituudesta, se on elokuvan yksi väkivaltaisimmista ja vauhdikkaimmista osuuksista. Mikään ei tietenkään ole animoitua ja vaikka kuvaus- ja leikkaustrikkejä on käytetty ajan parhaan osaamisen mukaan, lavasteet ovat niin kookkaita, että parhaimmillaan niihin mahtuu rinnakkain 7 tai 8 neljän hevosen valjakkoa.

1950-luvun Hollywoodissa näyttelijöiden etnisyydestä suhteessa roolihahmoihinsa ei sen kummemmin tunnuttu välittävän.

Walesiläinen näyttelijä Hugh Griffith on valittu sheikki Ilderimin rooliin. Hänen blackface-meikkinsä on nykykatselijoille yksi tunnetuimmista mielleyhtymistä koko elokuvassa kaleeriorjakohtausten ja kilpa-ajokohtauksen lisäksi. Tietysti elokuvayhtiön täytyi ajatella myös taloudellista etuaan: tunnetut angloamerikkalaiset näyttelijät takasivat hyvät lipputulot ja kyseessä oli kuitenkin kallein Hollywood-produktio siihen mennessä.

Ylipäätään vaatimus näyttelijöiden etnisyyden vastaamisesta roolihahmojaan ei ole kovin vanha ajatus nykyisessä laajuudessaan. Vielä vuonna 1965 ilmestyneessä 4 Oscar-palkintoa saaneessa Othello-adaptiossa Laurence Olivier esittää tummaa Othelloa. Niinpä Ben-Hurkaan ei ole ainoa elokuva, jossa vaalea ja häikäisevän sinisilmäinen Charles Heston on näytellyt juutalaista. Pari vuotta ennen elokuvan julkaisua hän esittää Moosesta elokuvassa Kymmenen käskyä.

Ben-Hur on kuitenkin säilynyt vuosikymmenten yli paljon paremmin kuin moni muu elokuva. Miklós Rózsan eeppiset sävellykset ja tarinan ajattomuus säväyttävät edelleen.

Tarina on monilta piirteiltään tuttu, jos kristillisiä herätyskertomuksia on yhtään lukenut, mutta elokuva suureelliset puitteet tekevät siitä suunnattoman vaikuttavan kokemuksen.

Judah Ben-Hur joutuu käsittelemään vihaansa ja kostonhimoaan ja nähdessään Jeesuksen kantavan ristiään asettaa itsensä haavoittuvaksi kristillisen lunastuksen edessä. Siinä missä tarinan alussa Jeesus vaikuttaa lähinnä kuriositeettihahmolta, lopussa hän kuitenkin auttaa Judahia voittamaan kostonsa.

Ben-Hur (1959)
3 h 32 min
Ohjaaja: William Wyler
Käsikirjoittajat: Karl Tunberg, Lee Wallace (romaani)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s