Elokuva: Inspector General (1949)

Nikolai Gogolin näytelmään Reviisori (1836, uudelleen kirjoitettu 1842) löyhästi perustuvassa musikaalielokuvassa hupsu apupoika Georgi saa lähtöpassit palvelemaltaan ammattihuijarilta. Nälän piinaamana Georgi löytää tiensä kaupunkiin, jossa häntä erehdytään luulemaan itsensä kerjuriksi naamioneeksi ylitarkastajaksi.

Korruptoituneet kaupunginisät tekevät kaikkensa miellyttääkseen ylitarkastajaa, jottei tämä antaisi heitä esivallalle ilmi. Georgi on kuitenkin lähinnä huolissaan omasta joutumisestaan vankilaan, jos erehdys paljastuu, ja saatuaan kupunsa täyteen ruokaa aikookin häipyä jäljettömiin.

Pahaksi onnekseen hänen entinen isäntänsä, huijari Yakov on myös saapunut kaupunkiin ja saa itsensä esiteltyä Georgin palvelijana. Hän alkaa omaa etuaan ajaen pyytää lahjuksia kaupungin virkaeliitiltä. Georgille puolestaan valkenee – kun soma palvelustyttö soimaa häntä välinpitämättömyydestä – että kaupungin kirkostakin on urut myyty muualle ja kaupunkilaisia sahataan linssiin pormestarin ja tämän apulaisten toimesta jatkuvasti. Omatuntonsa soimaamana valetarkastaja päättää korjata asian.

Asiat toki mutkistuvat kaikkien osanottajien kannalta, kun paikalle saapuu todellisen ylitarkastajan ystävä – ja myöhemmin itse todellinen ylitarkastaja.

Valitsin elokuvan katsottavaksi sen perehtymättä alkuteokseen lainkaan ennen sitä ja olikin hämmentävää huomata, miltä osin elokuva poikkeaa näytelmästä. Päähenkilö Georgi vaikuttaa olevan etäisesti näytelmän ulkopaikkakuntalaisen nuoren venäläiskeikariin perustuva ja elokuvassa tämän hieman yksinkertaisen hahmon rooli on olla stereotyyppisen mustalaishuijarin apuri. Hollywood pistellyt vähän omaa väriään jostain tuntemattomaksi jäävästä syystä.

Tapahtumat myöskin sijoittuvat Napoleonin Ranskaan eivätkä Venäjälle. Gogolin näytelmän kulmakivenä oli esittää venäläisen byrokratian epätehokkuutta ja yläluokan arvonimiin, oletuksiin ja käytökseen perustuvan arvovallan sokeutta ihmisten todellisille tarkoituksille. Poistamalla tapahtumat alkuperäisestä kontekstistaan saadaan tilaa muutamalle alkuperäiseen tarinaan istumattomalle musikaalinumerolle, mutta näytelmän yhteiskunnallinen kritiikki kokee melkoisen inflaation.

Minusta pääroolia esittävä Danny Kaye oli ylinäyttelevä, holtiton ja suorastaan rasittava. Mutta toki, tiettyyn rajaan asti naiivi ja teatraalinen on hänen näyttelemänsä Georgin jonkin asteinen kirjallinen esikuva Khlestakovkin. Musikaalin laulut ovat rakenteeltaan melko rikkonaisia moneen uudempaan musikaaliin verrattuna enkä pitänyt niistä erityisemmin. Gogolille annan kuitenkin sen verran armoa Reviisorin 1940-lukulaisesta Hollywood-sovituksesta, että hänen näytelmänsä aion lukea vaikkei elokuva kovin kummoinen ollutkaan.

Inspector General (1949)
1 h 42 min
Ohjaaja: Henry Koster
Käsikirjoitus: Philip Rapp, Harry Kurnitz, Nikolai Gogol (näytelmä)

Kuva: IMDb

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s