Kirjavuodet 2011-2019

Vaikka blogin taival on alkanut vasta viime vuonna, olen pitänyt vuodesta 2011 lähtien orjallisesti kirjaa lukemistani teoksista. Keskeneräisiksi jääneitä ei ole kelpuutettu. Iloisen -20-luvun kunniaksi – vaikka se jää vielä nähtäväksi – kävin läpi koko pitämäni lukurekisterin.

Vuosikymmenen vaihtuessa on hyvä katsella vähän taaksepäin ja fiilistellä, millaisia kirjallisia seikkailuja sitä onkaan tullut tehtyä. Olen pitkään haaveillut, että laadin nk. luetun kirjallisuuden maailmankartan.

Mittaustapoja toki on yhtä monia kuin lukijoitakin. Itse valitsin tällä kertaa lukumatkojeni mittariksi kirjailijan synnyinmaan, sikäli kun sitä voi enää nykyisiltä kartoilta löytää. Kansallisuudet ja kaksoiskansalaisuudet koin liian haastavaksi mitata etenkään kuin dataa ei löydy. Merkittävä osa asuu kuitenkin edelleen synnyinmaassaan.

Venäläisiksi kirjailijoiksi olen laskenut niin nykyisten Venäjän rajojen sisäpuolella Neuvostoliiton aikana syntyneet kirjailijat kuin ennen ja jälkeen Neuvostoliittoa Venäjällä syntyneet. Marcus Aureliukselle en aluksi meinannut löytää oikein kategoriaa: roomalaisena hänen syntymämaakseen ei voine oikein puolta Eurooppaa ja Välimeren ympäristöä laittaa, joten jätin hänet näiden harjoitusten ulkopuolelle.

Vuonna 2019 lukumatkojeni kartta näytti seuraavanlaiselta kuin suoraan alla on esitetty. Vähintään yhden kirjailijan on siis täytynyt tuossa maassa tai sen nykyisten rajojen sisällä syntyä.

Koko viime vuosikymmenen kartta näyttikin jo huomattavasti pätevämmältä kulttuurikylvyltä samoilla mittareilla katseltuna:

Karttojen luomiseen on käytetty täältä löytynyttä ilmaistyökalua.
Kirjalistaa pidän Goodreadsissa.

Silti kartassa on merkittävän suuria aukkoja. Afrikka, Etelä-Aasia ja Brasilian ulkopuolinen Etelä-Amerikka näyttävät täysin kartoittamattomilta seuduilta. Toki olen lukenut esimerkiksi Meksikoon sijoittuvan romaanin tai pari, mutta ainakaan ne eivät olleet Meksikossa syntyneen kirjoittajan teoksia.

Ensi vuosikymmelle melko kohtuullinen tavoite voisikin olla maailmankartan täyttö. Ehdottomasti suurin osa lukemistani kirjailijoista on joko suomalaisia, yhdysvaltalaisia tai Iso-Britanniasta. Vaikka kotimaista kirjallisuutta voisin lukea mielestäni runsaamminkin, ei horisontin laajentaminen ikinä ole pahasta.

Eikö yksi syy lukemiseen kuitenkin ole nimenomaan kokea tapahtumia ja kokonaisia elämiä, joita ei muuten pystyisi yhden ihmiselämän aikana kokemaan?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s