Waris Dirie – Aavikon kukka

Kuulin tylsän terän äänen, kun se sahasi ihossani edestakaisin. Kun muistelen sitä, tuntuu mahdottomalta uskoa, että se tapahtui minulle. Ihan kuin puhuisin jostakusta toisesta.

s. 58

Waris Dirien elämänkertatarina on epätodennäköisyyksien summa. Dirie syntyi somalialaiseen paimentolaisperheeseen ja päätyy lopulta huippumallin uran kautta YK:n erityislähettilääksi.

Lapsuuden ja nuoruuden liikkuva elämäntapa Somalian aavikkoisella seudulla oli vaativa. Perhe elätti itsensä juomalla kamelien ja vuohien maitoa. Sisaruksista vain harva eli aikuisikään.

Yksi hätkähdyttävimmistä kohtauksista, joita Dirie esittää lapsuudestaan, on ympärileikkaus. Hänen perheensä noudatti perinteistä tapaa. Jos tyttöjä ei ympärileikata, heitä ei pidetä avioliittokelpoisina eikä heillä täten ole tulevaisuutta yhteisössä. Kohtaus on seikkaperäinen toipumiskertomuksineen. Dirie avaa myös sisartensa ja muiden yhteisön tyttöjen kokemuksia sikäli kuin niistä on saanut tietää: ympärileikkaukseen liittyy vahva vaikenemisen kulttuuri. Sen seurauksena kertoja itsekin myöntää jopa odottaneensa liittymistään perinteeseen, sillä se on somalitytöille tärkein aikuistumisrituaali.

Ympärileikkauksen myötä Dirielle myös lopulta paljastuu, että se on vain väline avioliittokelpoisuuden saamiseksi. Lapsuus aavikolla päättyy viimeistään siihen, kun hänen isänsä tuo paikalle miehen, jonka kanssa tytär on sovittu avioitumaan. Dirielle se on merkitsee kaikesta tutusta luopumista, vanhempien ja sisarusten hylkäämistä. Siitä alkaa pakomatka, joka ei tunnu päättyvän vuosiin.

Huoli äidistä seuraa Warista Mogadishuun. Hän on löytänyt vihdoin aiemmin paenneen sisarensa ja muita sukulaisiaan, mutta ymmärtää, että jonkun on täytynyt perheessä ottaa hänenkin työt kontolleen. Waris etsii töitä lähettääkseen rahaa vanhemmilleen ja raataa milloin kenenkin sukulaisensa kotona lastenvahtina ja siivoojana.

Eräs sukulainen on päässyt Lontooseen suurlähettilääksi ja Somaliassa käydessään etsii kotiapulaiseksi somalityttöä. Waris ilmoittautuu vastoin tätinsä halua – ja saa paikan.

Lentomatka Englantiin on kuitenkin vasta alkua. Pienestä pitäen Waris on varma, että hän on jotenkin erilainen kuin muut lapset. Hän haaveilee mallin töistä oikein edes tietämättä, mitä siihen sisältyy. Kun suurlähettilään virka lähenee loppuaan, Waris tekee kaikkensa jäädäkseen Iso-Britanniaan ja hautaa passinsa puutarhaan. Lopulta sukulaiset eivät voi muuta kuin jättää tytön yksin vieraaseen maahan.

Waris on vihdoin vapaa – mutta työtön ja kieli- ja lukutaidoton. Monien sattumusten kautta hän saa työtä pikaruokaketjusta ja asunnon. Jo suurlähettilään kotiapulaisena ollessaan häntä seuraillut mies paljastuu tunnetuksi valokuvaajaksi. Asiat alkavat järjestyä, mutta vastoinkäymiset eivät kuitenkaan lopu täysin. Wariksella ei ole voimassaolevaa viisumia eikä hyvää tuuria avioliittoa tarjoavien miesten kanssa.

Dirien matka ei ole missään vaiheessa helppo ja teos on paikoin jopa brutaali. Ei pelkästään kuvaillessaan perinteisen somaliyhteisön tapoja ja rankkaa elämää paimentolaisena. Myös ihmissuhteiden kuvauksissa on välillä synkkyyttä, joka syntyy henkilöiden sisäisesten vaikuttumien esittämisestä sellaisina kuin ne todentuvat teoksessa.

Ehkä kamalinta oli ymmärtää, kuinka teos on vieläkin äärimmäisen ajankohtainen ja kuvaava. Tyttöjen ympärileikkaukset eivät ole kadonnut tai vähentynyt ongelma, vaikka kirja on julkaistu alunperin kaksikymmentä vuotta sitten. Dirien lapsuuden Somalian kauneudesta on paljon kadonnut. Sisällissota on runnellut maata. Vanhoilliset tavat ovat edelleen juurtuneet syvään.

Uskomattominta teoksessa on pyrkimys pois katkeruudesta. YK:n suurlähettiläänäkin Dirie haluaa lopettaa vihan kierteen, katkaista ympärileikkauksen perinteeltä siivet. Hän ihmettelee itsekin, miten edes kykeni tekemään kokemuksistaan niin rehellisen kuvan koko maailmalle, avaamaan omat kokemuksensa, jotka ovat vieneet häneltä sen naiseuden joka hänen piti niistä hänestä vastuullisten aikuisten mukaan saada. Tarinalla ei ole perinteistä onnellista loppua, mutta teos onnistuu kantamaan mukanaan toivoa. Toivoa tulevaisuudesta ja tulevaisuuden tyttöjen tarinoista. Silmiinpistävää on myös Dirien rakkaus ja kiintymys luontoon, omaan maahansa, oman kulttuurinsa kauniisiin piirteisiin. Omaan äitiinsä, vaikka tämä antoi tyttärensä pahoinpideltäväksi – luullen antavansa tälle parhaat edellytykset elämään.

Waris Dirie, Cathleen Miller: Aavikon kukka
288 s., pehmeäkantinen
Werner Söderström Oy, 2010 (4. painos)
Suomentanut: Riitta Toivanen
Alkuteos: Desert Flower (1998)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s