Vuoden 2018 ja 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnot jaettiin – voittajina kaksi eurooppalaista

Kirjallisuuden Nobel-palkinnon jakava komitea on ollut melkoisessa myllytyksessä viime vuosina. Sisäisten konfliktien takia palkinto jopa jätettiin jakamatta viime vuonna.

Tänään 10.10. kuitenkin Ruotsin akatemian sihteeri asteli Tukholman pörssitalon portailla pidettyyn lehdistötilaisuuteen ja esitteli viime vuoden jakamatta jääneen palkinnon voittajan sekä tämän vuoden palkinnonsaajan. Vuoden 2018 tunnustus meni Olga Tokarczukille. Kirjallisuuden Nobelin vuosimallia 2019 puolestaan sai Peter Handke.1

Yksi asioista, miksi Nobelin kirjallisuuspalkintoa on pidetty ajastaan taaksejääneenä reliikkinä, on palkittujen kirjailijoiden valinta myyntilistojen ulkopuolelta. Vuodesta 1901 asti jaettu palkinto on usein jaettu kirjailijoille, joita ei ole suuremmin luettu myöhempinä vuosikymmeninä kuin korkeintaan Nobel-palkitun teoksensa puitteissa. Esimerkiksi jo aikalaistensa paljon lukema Mark Twain ei saanut Nobelin palkintoa laisinkaan. Useimmat palkitut ovat kyllä saaneet paljon nostetta valinnastaan, mutta harvemmin pääteoksensa lisäksi.

Kyse tuskin on siitä, että Nobel-komitea ei voisi nähdä suositummilla kirjailijoilla taiteellista tai yhteiskunnallista arvoa. Esimerkiksi Hemingway on ollut palkituista laajastikin pidetty kirjailija yhteiskuntaluokasta riippumatta Atlantin molemmilla puolin ennen että jälkeen palkintonsa.

Toinen kritisoinnin kohde on ollut komitean valintojen Eurooppa-keskeisyys. Yli 80 palkinnonsaajaa kaikkiaan 115:stä palkitusta on ollut eurooppalaisia. Myös samaan kulttuuripiiriin usein laskettavissa oleva Yhdysvallat on saanut 12 palkintoa (ja Kanada yhden). Se on etenkin nykyiseen maailman väestön jakautumiseen nähden kiintoisa ilmiö, sillä kunnioitettavan laaja-alaisen kirjallisen uran tehneitä taiteilijoita löytyy muistakin maanosista.

Maailman väkirikkaimpiin maihin kuuluvat Indonesia, Brasilia, Pakistan ja Bangladesh eivät ole saaneet yhtään palkintoa. Kiina on saanut 2. Intia ja Nigeria molemmat yhden. Mielenkiintoista kyllä, Nyky-Venäjä ei ole Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen saanut yhtään palkintoa. Joskus palkituimmillakin mailla voi tosin mennä vuosikymmeniä ennen uutta tunnistusta.

Jokainen Pohjoismaa on saanut tunnustuksen vähintään kerran. Ruotsalaisia kirjallisuuden Nobel-palkittuja on kokonaista 8. Vuonna 1974 palkittiin jopa kaksi ruotsalaista. Sen jälkeen seuraavan palkinto ruotsalaisille annettiinkin viisaasti vasta 2011. Palkintojen määrä maan kokoon nähden on kuitenkin suuri. Ehkä ruotsalaisilla on sitten erityisen huomattavasti kirjallisia lahjoja – helpompi on kuitenkin yrittää etsiä selitystä Ruotsin akatemiasta palkinnon jakavana tahona.

Sukupuolijakaumastakin on ollut paljon puhetta. Tokarczuk oli 15. nainen, joka on palkittu kirjallisuuden Nobelilla. Handke puolestaan 101. mies. Molemmat palkitut olivat jälleen eurooppalaisia: Tokarczuk Puolasta ja Handke Itävallasta. Kummankin teoksia on suomennettu jo ennestään, mutta ne eivät ole olleet mitään yleisösuosikkeja. Varmastikin he täyttävät komitean vaateet pitkästä ja laaja-alaisesta kirjallisesta tuotannosta, mutta komitea puolestaan epäonnistui jälleen täyttämään laajemman yleisön haaveet amerikkalais-eurooppalaisen kulttuuriympäristön ulkopuolisten kirjailijoiden palkitsemisesta.

Poikkeuksellista tämän vuoden valinnassa oli ulkopuolinen raati, joka osallistui valintojen tekemiseen. Ruotsin akatemian Nobel-komitean kirjallisuuden valintaa tehneet jäsenet myöskin tulivat median eteen vastaamaan kysymyksiin. Tavoitteena kenties on rakentaa tulevaisuudessa komiteasta ja palkinnosta kuva avoimempana ja koordinoidumpana elimenä.

Toivottavasti tulevaisuudessa komitea ja raati palkitsevat myös laajemmin eri maanosien kirjailijoita. Jokainen palkittu saa luettuvuudestaan huolimatta paljon huomiota lehdistössä ja palkinto myös lisää todennäköisyyttä, että teoksista muodostuu moderneja klassikkoja, joita luetaan vuosikymmentenkin päästä. Täten olisi merkittävää, että mikäli palkintoja ei jaeta edelleenkään laajan yleisön suosikeille, ne sentään nostaisivat esiin vähemmistökansoja, erilaisia kirjallisuuden lajeja ja teemoja, jotka ovat eri yhteiskunnissa akuutteja. Eivät pelkästään amerikkalais-eurooppalaisessa kulttuuripiirissä.

Isoja kysymyksiä kuitenkin jää siis ilmaan: saako Margaret Attwood Nobelia milloinkaan? Entä omiin suosikkeihini kuuluva Haruki Murakami, joka jäi myös edelleen rannalle? Jos komitean tapa valita vähemmän suosittuja kirjailijoita säilyy, myyntilistojen ykköseksi kerta toisensa jälkeen noussut Murakami jää taatusti tulevaisuudessakin rannalle.

Voittajien puolesta olen kuitenkin vilpittömän iloinen. Helposti valintakriteerejä kritisoidessa unohtuu, että Olga Tokarczuk ja Peter Handke ovat molemmat jo ennestään kirjallisuuspalkintoja pokanneita sanaseppiä. Vaikka haluankin enemmän tasapainoisuutta ja vaihtelua palkittaviin, ei ole syytä jättää huomiotta, että nytkin palkituilla on ansionsa olla edes palkittaviksi harkituiden joukossa. Laitoin molemmilta yksittäiset suomennokset välittömästi varaukseen lähimpään kirjastoon ja pääsenkin pureutumaan heidän teksteihinsä myöhemmin – kenties myös tämän blogin puitteissa. He tarjoavat varmasti tuoreempaa näkökulmaa maaailmaan kuin Shakespeare tai Asimov, keiden tuotoksia olen viimeisimpänä lueskellut.

Otsikkokuvan lähde: Jean-Christophe Jacques, 2018
Lähdeviitteet:
1. Yle: ”Kirjallisuuden Nobel-palkinto vuodelta 2018 Olga Tokarczukille, tämän vuoden palkinnon saa Peter Handke” (10.10.2019)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s